Kitara on yksi maailman tunnetuimmista soittimista. Se on kielisoitin, jonka kieliä näppäilemällä voidaan luoda erilaisia ääniä ja sointuja ja sitä kautta musiikkia. Kielistä lähtevä ääni vahvistuu kitarassa olevan kaikukopan sisällä, kun kyseessä on perinteinen akustinen kitara. Sähkökitaroissa äänen vahvistuminen tapahtuu sähkölaitteiden kuten vahvistimien ja kaiuttimien kautta.

Kitaran rakenne ja soittaminen

Kitara muodostuu ensisijaisesti kaikukoppana toimivasta rungosta, pitkästä kaulasta ja kielistä, joita perinteisessä kitarassa on yleensä kuusi. Kaikukopan aukko sijaitsee melko keskellä kitaraa ja kieliä näppäillään yleensä sen kohdalta. Kaulan tärkein osa on sen etupuolella oleva otelauta, jota vasten kitaransoittaja (“kitaristi”) voi näppäillessään painaa kieliä toisella kädellään tuottaakseen erikorkuisia säveliä ja sointuja. Sävelellä tarkoitetaan yksittäisestä kielestä lähtevää ääntä ja soinnulla puolestaan useamman kielen yhtäaikaisen soittamisen muodostamaa ääntä.

Kitaran kielet ovat perinteisesti nailonisia tai metallisia ja ne kiinnitetään kaulan päässä sijaitsevaan lapaan, jossa olevan virityskoneiston avulla kielet voidaan virittää eli asettaa sopivalle kireydelle oikeiden sävelkorkeuksien aikaansaamiseksi. Kielten toinen pää on kiinnitetty kitaran alaosassa olevaan tallaan.

Kieliä näppäillään eli soitetaan perinteisesti käsin tai soittamiseen tarkoitetulla plektralla. Plektra on pieni, yleensä littana ja kolmion mallinen esine, joka on tarkoitettu nimenomaan kielisoittimien soittamiseen. Plektrat valmistetaan yleensä muovista, mutta myös metalliset, puiset, luiset ja muun materiaaliset plektrat toimivat. Vaihtoehtoisesti soittamiseen voidaan käyttää vaikkapa jalkoja tai kieltä – luovuus vain on rajana.

Erilaisia kitaroita

Perinteistä kitaraa muistuttavia soittimia on käytetty jo 5000 vuoden ajan. Kitarasoittimet ovat todennäköisesti lähtöisin Keski-Aasiasta, mutta myös esimerkiksi Euroopassa on jo kauan soitettu kitarankaltaisia soittimia, kuten luuttuja ja mandoliineja. Perinteisestä kitarasta on vuosien saatossa kehitetty useita erilaisia versioita.

Bassokitara

Bassokitara eli tutummin pelkkä basso on oikeastaan oma soitinlajinsa, josta myöskin on tehty erilaisia versioita. Bassosta lähtee normaalisti huomattavasti matalampi ääni kuin tavallisesta kitarasta, sillä perinteisessä bassossa on vain neljä paksua kieltä. Basson ja kitaran äänimaailmat sopivat hienosti yhteen ja erityisesti rockyhtyeissä on yleistä, että lavalla on laulajan lisäksi yksi tai useampi kitaristi, bassoa soittava basisti sekä rumpuja soittava rumpali.

12-kielinen kitara

12-kielinen kitara on hyvin samankaltainen kuin perinteinen kitara, siinä vain on korvattu perinteiset kuusi yksittäistä kieltä kuudella kieliparilla. 12-kielisen kitaran tunnistaa sille ominaisesta helisevästä äänestä ja vaikkei sitä suoranaisesti käytetä juuri minkään musiikkityylilajin ensisijaisena soittimena, se on vuosien saatossa ollut monen valtavirtayhtyeenkin mieleen.

Baritonikitara

Erityisesti jazz- ja bluessoittajien keskuudessa yleistyneessä baritonikitarassa kuuden kielen soivat osuudet on tehty normaalia pidemmiksi. Näin kitara voidaan virittää matalemmalle baritoniäänialalle ja viritys sallii matalemmassa sävellajissa soittamisen ilman, että kielten paksuutta lisätään kuten bassossa. Baritonikitaraa käytetään jonkin verran myös rock- ja metalliyhtyeissä.

Resonaattorikitara

Perinteistä kitaraa kovemman äänen aikaan saavassa resonaattorikitarassa kaikukoppa on korvattu eräänlaisella metallikartiolla. Kun kielten värähtelyääni tavoittaa metallikartion syntyy persoonallinen, metallisesti värisevä, mutta voimakas ääni. Resonaattorikitaroita on tehty myös täyspuisina, jolloin niiden ääni pysyy pehmeämpänä ja vaimeampana. Resonaattorikitaroita käytetään yleisimmin blues sekä bluegrass -musiikkityyleissä, mutta jonkin verran myös esimerkiksi countrymusiikissa.

Tenorikitara

Nelikieliseksi kitaraksikin kutsuttu tenorikitara on countrymusiikissa usein käytetty kielisoitin. Nimiensä mukaisesti tenorikitarassa on yleensä vain neljä kieltä ja se viritetään tenoriäänialalle. Tenorikitarat ovat normaalisti perinteisen kitaran mallisia, mutta niitä valmistetaan myös luutulle ominaiseen päärynämuotoon. Alunperin tenorikitarat olivat akustisia, mutta sittemmin on otettu käyttöön myös sähköisiä tenorikitaroita. Resonaattoritenorikitarassa on yhdistetty resonaattorikitaran metallikartiotekniikka tenorikitaran rakenteeseen.

Muut kitarat

Taivas vain on rajana kun perinteistä kitaraa aletaan muuntelemaan erilaisiin malleihin. Pelkästään muuttamalla kitaran kielten materiaalia, paksuutta tai määrää, tai itse soittimen materiaalia tai kokoa, saadaan aikaan laajasti erilaisia soitinääniä. Niin sanotussa preparoidussa kitarassa kieliin on kiinnitetty erilaisia esineitä sen soinnin muuttamiseksi. Musiikkiyhtyeiden mukana esiintymislavoilla voi olla hyvinkin erilaisia kitaroita, joissain jopa useampi kaula ja useammat kielet. Lopulta erilaisia kitaroita, soittotyylejä ja virityksiä on varmasti yhtä monta kuin kitaristejakin.